Tätähän täytyy jatkaa ja koska risujakin oli tullut haalittua täytyi miettiä uusia toteutusvaihtoehtoja.

Tässä pari kuvaa.

Ensimmäisessä on pajuista kierretyn kehän ympärille kiinnitetty rautalangalla mustikanvarpuja.

Toisessa tavoittelin ikkunan ulkomuotoa, pohjana on pajuista tehty runko joka on päällystetty koivurisulla ja kiinnitetty rautalangalla. Idean tähän sain Risulinnun sivuilla olleesta kuvasta. Omani on vähän vinksallaan, mutta kelpaa minulle.

 

 

 

Risuja risuja ja ristissä pajuja. Viime viikkoina on tullut tehtyä risuista erilaisia töitä. Risukurssilla ollessa tuli joukko asioita joita huomioiden sai lopputuloksesta paremman näköisiä.

Kuvassa yksi töistä, risusydän. Pohjana on pajunoksat joiden päälle on aseteltu koivunrisuja ja kiinnitetty ohella rautalangalla. Pohjan voi tehdä myös rautalangasta.

Tässä minun versioni.

 

 

Nyt on vuorossa makramee tekniikan opettelu. Solmut on ristissä ja solmussa. Vaatii tarkkuutta ja hermojen hallintaa. Saas nähdä mitä tästä tulee. Avaimenperän tekele on valmiina, mutta ei kuvattuna. Korvakorut tein rohdinpellavasta, pitäisi vielä lisätä jotain jotta olisi mieleiset.

Tietenkään mitään pientä ei voi tehdä, joten aloitin sitten kassin, saa nähdä meneekö koko kevät solmuja väsätessä. 6 tuntia siihen meni sunnuntaina, valitisin paperinarun joka näyttää luistavan ja löystyvän joten aiheuttaa pientä hankaluutta kun yrittää saada samankokoisia välejä solmuihin. Tosin se antaa myös pelivaraa, kun aina voi väittää että solmu on luistanut.

:)  :)

Vuosi sitten kudoin useamman metrin mattoja, nyt koulun Matto-kurssi osassa yritin keksiä jotain erilaista mattoa. Päädyin mattoon johon tulisi vähän hapsuja. Sopivasti saatavilla oli materiaalia joka ei rispaantunut. Väri matolle tuli olemassa olleen materiaalin perusteella. Matto on 90 cm leveästä loimesta, peruspalttina sidoksella, kuteena vanhaa lakanaa, ohutta LP-mattolankaa sekä punainen keinokuitu kude. Yhdessä rivissä on 90 nukkaa eli kaikkiaan matossa on 540 nukkalankaa. Matto kudottiin ns. kolmelta päältä joten peruspohja on tasainen. Pituutta tälle matolle tuli mukavasti n. 120 cm.

Matto sai nimekseen Marianne.

 

 

 

Vanha mokkanahkatakki oli tullut siihen ikään ja kuntoon ettei se enään kiinnostanut käyttäjiä. Siinä oli kuitenkin vielä paljon hyviä nahkapaloja, joten en raskinut heittää sitä pois.

Toisaalta meidän vanha rahi oli kauan kaivannut jo uutta päällistä, siitä se sitten lähti.

Takki palasiksi, oli ihanan ohutta ja pehmeää mokkanahkaa joten ompelu onnistui ihan tavalisella ompelukoneella ja nahkaneulalla. Paksummissa kohdissa piti vähän konetta auttaa mutta yhteistyö onnistui. Aivan kaikkia saumoja en avannut vaan hyödynsin valmiita saumoja ja tikkauksia mahdollisimman paljon. Kauneus on katsojan silmissä, mutta minä olen tyytyväinen lopputulokseen.

Mitä sitten jäi takista jäljelle, huppu. Eiköhän sillekin vielä jotain uusiokäyttöä tule keksittyä.

Alla kuvat rahista ennen ja jälkeen.